Sopimusyrittäjyys hiusalalla – yrittäjän vapaus ja vastuu, mutta rinnalla seuraa aina käytäntö

Teksti: SHAY

Tapa työskenellä hiusalalla on muuttunut viime vuosina paljon. Yhä useampi toimii yksinyrittäjänä, vuokratuolilla tai sopimusyrittäjämallilla, ja monelle tämä tuntuu luontevalta tavalta rakentaa omaa ammatillista uraa. Sopimusyrittäjyys tarjoaa parhaimmillaan vapautta, joustavuutta ja mahdollisuuden toimia yrittäjänä omalla tavalla ilman, että kaikkea tarvitsee rakentaa ja kaikesta täytyy vastata täysin yksin.

Samaan aikaan juuri tämä malli herättää paljon kysymyksiä. Moni alan yrittäjä pohtii tälläkin hetkellä , mitä sopimuksessa pitäisi lukea, millainen kustannusjako on kohtuullinen, kuka vastaa mistäkin ja milloin kyse on aidosti yrittäjyydestä eikä vain yrittäjyyden nimellä kulkevasta järjestelystä.

Juuri tässä kohtaa on tärkeää pysähtyä yhden olennaisen asian äärelle: sopimusyrittäjyydessä ei ratkaise vain se, mitä paperilla lukee. Vähintään yhtä paljon ratkaisee se, miltä arki näyttää käytännössä.

Sopimusyrittäjyys ei ole vain sopimus, vaan toimintamalli

Sopimusyrittäjyydessä lähtökohta on selkeä. Kyse on kahden itsenäisen yrityksen välisestä yhteistyöstä. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä kokonaisuus voi olla paljon moniulotteisempi.

Jos yrittäjä toimii omalla Y-tunnuksellaan, vastaa omasta toiminnastaan, kantaa omaa taloudellista riskiään ja pystyy aidosti vaikuttamaan siihen, miten, milloin ja kenelle työtään tekee, ollaan yleensä lähempänä aitoa yrittäjyyttä.

Jos taas arki rakentuu niin, että työajat, hinnat, palvelut, asiakkuudet ja käytännön toimintatapa tulevat pitkälti valmiiksi annettuina, tilanne voi näyttää ulospäin hyvin erilaiselta.

Tämä on tärkeä ymmärtää myös siksi, että mahdollisessa viranomaisarvioinnissa ei pysähdytä sopimusotsikkoon. Aitoa yrittäjyyttä ei todenneta sillä, että paperissa lukee “sopimusyrittäjä”, jos käytäntö kertoo muuta.

Yksi yleinen sopimuspohja ei ole aina turvallinen ratkaisu

Hiusalalla on ymmärrettävä tarve löytää selkeitä malleja. Valmis sopimuspohja saattaa tuntua turvalliselta, nopealta ja helpolta ratkaisulta. Juuri siksi sitä myös haetaan ja kysytään paljon.

Mutta tässä on yksi sopimusyrittäjyyden isoimmista väärinkäsityksistä: sama yleisluontoinen sopimus ei välttämättä sovi kaikkiin tilanteisiin. Kampaamojen toimintatavat vaihtelevat merkittävästi. Yhdessä paikassa sopimusyrittäjä tuo itse asiakkaansa, määrittää omat palvelunsa, hinnoittelee oman työnsä ja käyttää osin omia välineitään tai tuotteitaan. Toisessa hän toimii valmiin konseptin sisällä, yhteisissä järjestelmissä, yhteisellä hinnastolla ja joskus myös osana vahvasti ohjattua arkea.

Molemmissa voidaan puhua sopimusyrittäjyydestä, mutta käytännön sisältö on hyvin erilainen. Siksi myös sopimuksen pitäisi kuvata juuri sitä todellista mallia, jossa yhteistyötä tehdään.

Valmis pohja voi kyllä toimia hyvänä lähtökohtana, mutta harvoin se on sellaisenaan valmis vastaus. Jos sopimus ja käytäntö eivät kohtaa, riskit eivät katoa sillä, että asiakirja näyttää muodollisesti oikealta.

Miksi tämä keskustelu on hiusalalla juuri nyt tärkeä?

SHAY:n hiusalan tutkimuksissa on näkynyt, että alan toimintamallit monipuolistuvat. Yksinyrittäjyys on vahvaa, työn tekemisen rakenteet muuttuvat ja moni pohtii samaan aikaan omaa kannattavuuttaan, kuormittumistaan ja päätösvaltaansa.

Tämä näkyy myös sopimusyrittäjyydessä. Yrittäjyys ei ole vain sitä, että laskuttaa omalla Y-tunnuksella. Aidossa yrittäjyydessä on kyse myös mahdollisuudesta johtaa omaa tekemistä: vaikuttaa omaan työaikaan, omaan palveluvalikoimaan, omaan hinnoitteluun ja siihen, miten omaa liiketoimintaa kehittää.

Jos nämä vaikutusmahdollisuudet jäävät hyvin kapeiksi, kysymys ei ole enää vain juridinen. Silloin kyse on myös siitä, onko malli liiketoiminnallisesti reilu ja kestävä.

Hiusala tarvitsee nyt toimivia rakenteita, jotka tukevat sekä yrittäjyyttä että kannattavaa työtä. Siksi sopimusyrittäjyydestä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, ilman mustavalkoisuutta mutta myös ilman sinisilmäisyyttä.

Mitä sopimuksessa pitäisi ainakin huomioida?

Vaikka sopimus ei yksin ratkaise kaikkea, sillä on silti iso merkitys. Hyvä sopimus tekee yhteistyöstä selkeämpää, ennakoitavampaa ja reilumpaa molemmille osapuolille.

Ainakin nämä asiat kannattaa käydä läpi huolellisesti ja kirjata selkeästi:

• Osapuolten asema ja roolit: kyse on kahden itsenäisen yrityksen välisestä yhteistyöstä.

• Työskentelyn käytännöt: kuka päättää työajoista, poissaoloista ja mahdollisista sijaisjärjestelyistä.

• Palvelut ja hinnoittelu: missä määrin yrittäjä voi vaikuttaa omiin palveluihinsa ja hintoihinsa.

• Tilat, välineet ja tuotteet: mitä yrittäjä hankkii itse ja mitä sisältyy yhteistyöhön, vuokraan tai korvaukseen.

• Rahaliikenne ja laskutus: käytetäänkö omaa maksupäätettä vai yhteistä järjestelmää, miten rahat tilittyvät ja kuka laskuttaa mitäkin.

• Kulut ja maksut: mitä yrittäjältä veloitetaan, millä perusteella ja mitä nämä maksut sisältävät.

• Asiakkuudet, markkinointi ja näkyvyys: saako yrittäjä hankkia asiakkaita itsenäisesti, tehdä omaa markkinointia ja miten yhteismarkkinointi toimii.

• Vakuutukset, vastuut ja sopimuksen päättäminen: mitä vakuutuksia yrittäjällä tulee olla, kuka vastaa mistäkin ja millä ehdoilla yhteistyö päättyy.

Moni ristiriita ei synny siitä, että osapuolet haluaisivat toimia väärin, vaan siitä, että asioista ei ole puhuttu riittävän tarkasti etukäteen. Juuri siksi selkeys on tässä mallissa erityisen tärkeää.

Käytäntö ratkaisee enemmän kuin muotoilu

Yksi tärkeimmistä asioista sopimusyrittäjyyttä pohtiessa on tämä: hyvä sanamuoto ei korjaa sellaista käytäntöä, joka ei aidosti tue itsenäistä yrittäjyyttä.

Käytännössä olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi:

• päättääkö yrittäjä aidosti omista työajoistaan

• voiko hän vaikuttaa palveluihinsa ja hinnoitteluunsa

• hankkiiko hän itse asiakkaita tai voiko ainakin tehdä niin

• kantaako hän omaa taloudellista riskiään

• onko hänen asemansa käytännössä itsenäinen vai enemmän työntekijämäinen

Näihin kysymyksiin ei löydy vastausta pelkästään sopimuksen otsikosta tai yhdestä pykälästä. Vastaus löytyy arjesta. Tämän vuoksi myös liian yleinen “kopioi ja käytä” -ajattelu on ongelmallista. Sopimuspohja voi olla hyödyllinen työkalu, mutta se ei saa korvata aitoa arviointia siitä, miten kyseinen yhteistyö oikeasti toimii.

Entä taloudellinen malli?

Sopimusyrittäjyydessä puhutaan paljon myös prosenttijaosta, kiinteästä vuokrasta, yhdistelmämalleista ja siitä, mikä on “oikea” taso. Tässä ei ole yhtä kaikille sopivaa vastausta.

Toimiva taloudellinen malli riippuu aina siitä, mitä kokonaisuuteen kuuluu. On eri asia toimia lähes täysin itsenäisesti omalla asiakaskunnalla kuin valmiissa konseptissa, jossa mukana tulee tila, järjestelmät, asiakasvirta, tuotteita, näkyvyyttä tai muita resursseja. Olennaista ei ole vain prosentti tai euromäärä, vaan kokonaisuuden läpinäkyvyys ja se, ymmärtävätkö molemmat osapuolet, mistä maksetaan ja miksi.

Samalla on hyvä muistaa, että yrittäjien hinnoitteluun tai ehtoihin liittyvä liian vahva ohjaus voi nostaa esiin myös kilpailuoikeudellisia kysymyksiä. Siksi mallien rakentamisessa kannattaa olla huolellinen, selkeä ja tapauskohtainen.

Hyvä sopimusyrittäjyys on mahdollista – mutta sitä ei voi rakentaa puolihuolimattomasti

On tärkeää sanoa tämä ääneen: sopimusyrittäjyys ei ole lähtökohtaisesti ongelmallinen malli. Päinvastoin. Monessa kampaamossa se toimii hyvin ja tarjoaa aidosti toimivan tavan yhdistää yrittäjyyden vapaus ja yhteisöllinen työympäristö. Mutta hyvä malli ei synny itsestään. Se vaatii sitä, että:

• sopimus vastaa todellista toimintaa

• molemmat osapuolet ymmärtävät pelisäännöt

• yrittäjän asema on aidosti itsenäinen

• taloudellinen malli on selkeä ja kannattava

• käytännön arki tukee sitä, mitä on sovittu

Kun nämä asiat ovat kunnossa, sopimusyrittäjyys on useassa tapauksessa erittäin toimiva, reilu ja kestävä tapa tehdä työtä. Kun ne eivät ole kunnossa, ongelmat eivät yleensä jää vain paperille, vaan näkyvät arjessa, kannattavuudessa ja pahimmillaan myöhemmin myös tulkintatilanteissa.

Miten SHAY tukee jäsenistöään tässä kysymyksessä?

SHAY haluaa tukea jäsenistöään myös sopimusyrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä tuomalla keskusteluun selkeyttä, käytännön näkökulmia ja alan todellisuuden ymmärrystä. Olemme käyneet useita keskusteluja eri tahojen kanssa, kuten työsuojeluviranomaisen (ent. AVI, nykyinen LVV) ja myös Verohallinnon suuntaan, ja pyrkineet avaamaan hiusalan monimuotoisuutta sekä sitä, miksi erilaiset yrittäjyyden muodot ovat alalle tärkeitä. Samalla olemme halunneet tuoda esiin, että oikein rakennettuna sopimusyrittäjyys voi olla hiusalalle toimiva, tarpeellinen ja yrittäjyyttä tukeva malli.

SHAY:n rooli ei ole tarjota yhtä kaikille sopivaa valmista vastausta, vaan auttaa jäseniä hahmottamaan, mitä asioita omassa tilanteessa kannattaa huomioida. SHAY konsultoi ja opastaa jäsenistöään myös sopimusyrittäjyyteen liittyvissä asioissa.

Lopuksi

Ehkä tärkein kysymys ei ole se, onko käytössä muodollisesti oikean kuuloinen sopimus. Tärkeämpi kysymys on tämä: tukeeko koko toimintamalli aidosti itsenäistä yrittäjyyttä?

Juuri siihen sopimusyrittäjyyden arviointi lopulta kiteytyy.

Hiusalan tulevaisuus tarvitsee joustavia ja toimivia malleja. Mutta se tarvitsee myös selkeyttä, reiluutta ja ymmärrystä siitä, että sopimus ei ole vain asiakirja, vaan kuvaus siitä, miten yhteistyötä oikeasti tehdään.

Kun sopimus, käytäntö ja yrittäjän todellinen asema ovat linjassa, syntyy kahden yrittäjän yhteistyö, joka kestää paremmin sekä arjessa että myös mahdollisessa tarkastelussa.